Tamperelaisen taiteilijan Kaarlo Vuoren koulu- ja opiskeluaika 1870- ja 1880-luvulla

 

Ruovedeltä Tampereelle

Entistä parempi työ ja lasten koulunkäynnin helpottaminen vaikuttivat Kustaa ja Heta Höllbergin muuttoon Ruovedeltä Tampereelle kuuden lapsensa kanssa 1870-luvun puolivälin jälkeen. Kaarlo, joka myöhemmin tuli tunnetuksi sukuni­mellä Vuori, oli perheen kolmas lapsi, jonka syntyessä elokuun 19. päivänä 1863 Miina oli 7-vuotias ja Maria vuoden ikäinen. Myöhemmin perheeseen syntyi vielä kolme lasta: Heikki vuonna 1868 ja tytöt Emilia ja Iida 1871 ja 1874. Kustaa Höllberg oli työskennellyt Ruovedellä renkinä, metsänvartijana ja puutavarakauppiaana. Puutavaraa hän välitti mm. Tampereen Pellava- ja Rau­ta- Teollisuus Osake-Yhtiölle ja siirtyi Tampereelle muuttaessaan tehtaan puu­tavaranhankki jaksi.

Tuohon aikaan Tampere oli 10 000 asukkaan teollisuuskaupunki, joka oli laajentunut rajojensa ulkopuolelle. Itse kaupungin alue ulottui vain koskesta nykyisen Amurin tienoille, mutta tehtaiden mukana oli kosken itärannalle Kyttälään syntynyt työläiskaupunginosa. Vasta vuoden 1877 alusta liitettiin alue kaupunkiin ja sitä ryhdyttiin asemakaavoittamaan.

Kahden järven väliselle kannakselle syntynyt Tampere oli harjujen, korkeit­ten kallioiden ja koskensa ansiosta maisemiltaan vaihteleva. I800-luvun puoli­välin jälkeen matkailun lisääntyessä maisemiin alettiin kiinnittää enemmän huomiota ja kuvata kotimaata piirroksin. Näköalapaikkoja Tampereen kaupun­gin maisemiin olivat jo vuosisadan alkupuolelta asti olleet Sorinmäki³ ja ennen­kaikkea Pellavatehtaan alueeseen kuuluvat korkeat kalliot Kyttälän ja Jussinky­län pohjoispuolella. Tämä alue oli Tammerkosken itärannalla Hatanpään karta­noIta vuokratulla tehdasalueella. Tehtaan aluetta kuvaavassa asemakaavassa vuodelta 1864 mäellä on jo yksi rakennus, 1870-luvulla niitä rakennettiin lisää. Vuonna 1872 sinne valmistui uusi rakennus jo kauan toimineelle tehtaan koululle. Soukanlahden tuntumassa sijaitsevilta kallioilta oli upeat näköalat Näsijärvelle ja yli koko kaupungin. Siihen aikaan Tampere oli puutalovaltainen, vain tehtaiden korkeat rakennukset ja piiput sekä torin laidassa olevan kirkon torni kohosivat maisemasta. Tämän maiseman meille välittää esimerkiksi Johan Knutsonin piirros Pellavatehtaan mäeltä Tampereen kaupunkiin vuodelta 1872. Sinne Höllbergien perhe muutti tehtaan työväelleen rakennuttamiin asuin ta­loihin.

Samassa talossa Höllbergien kanssa asuivat Gustaf ja Ulrika Maria Asp kuuden lapsensa: Elinan, Hiidan, Erikan, Kustaan, Hannan ja Jukan kanssa. Kummankin perheen lapset olivat hyvin samanikäisiä ja lasten ystävyyssuhteista tuli elinikäisiä. Gustaf Asp oli tehtaan rakennusmestari, joka oli ollut rakenta­massa juuri näitä taloja tehtaan mestareille ja erikoistyömiehille. Tehtaan henkilökunnassa oli jatkuvasti ulkolaisia mestareita, erikoisesti Skandinaviasta, jotka asuivat usein Pellavatehtaanmäellä.

Mäessä asuttiin kuin maaseudulla. Aspeilla oli karjaa, perheen isän perusta­ma kasvimaa mäen rinteessä, vene Soukanlahdessa ja peltoja Naistenlahdessa ja Rauhaniemessä. Erikoisesti Näsijärvi oli kuitenkin kesäisten retkien kohde.

Kummassakin perheessä lasten kouluttaminen oli ongelma, sillä Tampereella ei ollut suomenkielistä yliopistoon johtavaa koulua. Kouluoloja leimasi taistelu suomenkielisten ja ruotsinkielisten koulujen välillä. Casimir von Kothenin koulupolitiikka ”oppikoulut ruotsalaisille ja kansakoulut suomalaisille” oli ai­heuttanut vaikeuksia kouluoloissa 70-luvun alusta lähtien.

Tampereen yläalkeiskoulu oli vuodesta 1860 antanut mahdollisuuden yliopis­to-opintoihin, ei tosin suoraan, mutta siirtymällä sieltä kymnaasiin esimerkiksi Hämeenlinnaan. Vuonna 1873 Tampere menetti yläalkeiskoulun, kun päätet­tiin, että kouluun ei enää oteta uusia luokkia. Tilalle saatiin suomenkielinen reaalikoulu. Nämä koulut olivat vain pojille, tyttöjä varten oli Tampereella 1860-luvulta lähtien yksityinen ruotsinkielinen tyttökoulu. Vasta 1883 aloitti Tampereella toimintansa yksityinen suomenkielinen tyttökoulu.

Kansakoulun lisäksi alkeisopetusta annettiin tehtaiden kouluissa. Pellavateh­taan eli Masuunin koulussa tehtaan työväen lapset saivat perustiedot, jonka jälkeen opintoja jatkettiin muissa kouluissa. Kaarlo Vuori oli jo Ruovedellä alkanut koulunkäynnin ja siirtyi suoraan kouluun Helsinkiin.

Koulunkäynti Helsingin alkeisopistossa 1876-1883

Kaarlo Vuori oli juuri täyttänyt 13 vuotta, kun hän pääsi Helsingin alkeisopiston toiselle luokalle ensimmäisenä päivänä syyskuuta 1876. Tämä suomenkielinen yksityiskoulu oli perustettu muutama vuosi aikaisemmin, kun näytti siltä, että

 

Työväen asuntoja Pellavatehtaan mäellä, lyijykynäpiirros v:lta 1888.

ainoa suomenkielinen yliopistoon johtava koulu siirretään Hämeenlinnaan. Koulun johtajana oli Kaarle Waldo Forsman, joka oli rehtorina koulun perusta­misesta vuodesta 1871 aina vuoteen 1883. Koulu sijaitsi siihen aikaan Mikonka­dulla Kaisaniemen puiston vieressä vuokrahuoneistossa, kunnes syksyllä 1878 koululle valmistui uusi rakennus Ratakadulle. Myöhemmin koulu siirtyi valtiol­le. Koulussa oli Kaarlo Vuoren sinne kirjoittautuessa kaikkiaan 166 oppilasta, joista lähes puolet oli Helsingin ulkopuolelta.

Siirtyminen Ruovedeltä kouluun pääkaupunkiin merkitsi suurta muutosta elinympäristössä ja vuosikausien opiskelua kodin ulkopuolella. Yksistään alkeiskoulukin oli jo kahdeksanvuotinen. Monen opintie keskeytyikin, koska koulunkäynti tuli kalliiksi vieraalla paikkakunnalla. Alkeisopiston oppilaista vain 20 % kävi koulunsa loppuun ja sai näin mahdollisuuden jatkaa lukuja yliopistossa.

Kaarlo Vuori sai alkeiskoulun suoritettua vuonna 1883 hyvin arvosanoin.

Päästötodistuksen kaikkien aineiden keskiarvo oli 8,6 ja täydet kympit hän sai geometriassa, algebrassa, fysiikassa ja eläin- ja kasvitieteessä. Luonnontieteistä hän oli kiinnostunut jo Ruovedellä kulkiessaan isän mukana metsissä ja oli opetellut mm. lintujen täyttämisen taidon. Koulussa hän menestyi myös kielis­sä, erikoisesti latinassa ja kreikassa, joista molemmista hän sai arvosanan 9. Viimeisen kouluvuoden keväällä hän osallistui ylioppilaskirjoituksiin, jotka vuonna 1874 oli uusittu niin, että osa tutkintoja suoritettiin kouluissa. Maalis­kuun loppupuolella koulussa olivat ”näytekirjoitukset” , joihin kuului kolme koetta: aine, käännöstehtävä äidinkielestä latinaan tai jos oppilaitoksessa latina ei ollut välttämätön niin venäjän, saksan tai ranskan kieleen, käännös äidinkie­lestä toiseen kotimaiseen kieleen sekä vähintään kolmen matematiikan tehtävän suorittaminen. Kokeesta selviytyneet saivat ilmoittautua suulliseen kuuluste­luun yliopistoon. Siellä pidettäviin tutkintoihin kuului uskonoppi, vanhemmat ja uudemmat kielet, historia ja matematiikka. Kaarlo Vuori suoriutui ylioppi­laskokeista kiitettävästi. Hänen ylioppilastodistuksensa on allekirjoitettu touko­kuun 19. päivänä vuonna 1883.

Opiskelu Keisarillisessa Suomen Aleksanderin-yliopistossa

Jo 16. toukokuuta 1883 Hämäläisosakunnan väliaikaisessa kokouksessa käsi­teltiin ”Yliopiston Herra Rehtorin ilmoitusta, että nuorukaiset Kaarlo Vuori, Aleksius Lörpys (Virroilta) ja Juhana Melart (Kärkölästä) olivat pyytäneet ylioppilastutkinnon suoritettuaan päästä osakunnan yhteyteen”. Anomus hy­väksyttiin. Osakuntiin kuuluminen oli siihen aikaan pakollista.

Syksyllä Kaarlo Vuori aloitti opiskelunsa. Kirjoilla olevia opiskelijoita oli silloin kaikkiaan yli 800 ja heistä hämäläisosakuntaan kuului 103. Koska Kaarlo Vuoren päämääränä oli valmistua lääkäriksi, hän kirjoittautui ”fysillis-matema­tilliseen osastoon”, jossa opiskeli parisen sataa opiskelijaa. Lääketieteen opis­kelun edellytyksenä oli tuolloin filosofian kandidaatin tutkinto ja aineyhdistel­mään vaadittiin fysiikka, kemia, kasvi- ja eläintiede. Fysiikassa ja kemiassa oli suoritettava tutkinto korkeimmalla arvosanalla. Filosofian kahdidaatin tutkin­non jälkeen olisi ”medisinan kandidatitutkinto”, johon kuuluivat tutkinnot anatomiassa, fysiologiassa , fysiologisessa kemiassa ja farmakologiassa.¹

Kaarlo Vuori aloitti opinnot tehokkaasti osallistuen syyslukukauden aikana kemian professorin Edvard Hjeltin käytännöllisiin harjoituksiin kemian labora­toriossa ja kuunnellen orgaanisen kemian luentoja. Hän kuunteli myös prof. Axel Palmgrenin luentosarjaa korkeampien luurangollisten anatomiasta eläintie­teellisessä museossa. Prof. August Fredrik SundelIin fysiikan kertauskurssi ja dosentti Edvard Neoviuksen analyyttisen geometrian ja differentiaali- ja integ­raalilaskennon luennot olivat mukana ohjelmassa. Lisäksi hän opiskeli käytän­nön saksaa lehtori Bernhard Godenhjelmin tunneilla kaksi kertaa viikossa. Tiedekunnan matrikkelissa on myös merkintä siitä, että hän jo 3. 12. suoritti teologian tentin prof. Herman Råberghille.

Keväällä hän jatkoi Hjeltin, SundelIin ja Palmenin luentosarjojen seuraamis­ta: Toisen opiskeluvuoden alkaessa syyslukukaudella 1884 hän osallistui kemian harjoitustöihin ja kuunteli edelleen Palmenin luentoja ja lisäksi tiedekunnan puheenjohtajan ja osaston dekaanin Sextus Otto Lindbergin luentoja kasvitie­teestä. Tämän lukukauden jälkeen yliopiston matrikkelissa ei ole enää merkin­töjä hänen suorituksistaan. Hän ei siis jättänyt kesäksi opintokirjaansa yliopis­tolle merkintöjä varten. Tosiasiassa hän kuitenkin kevätlukukausina 1885 ja 1886 osallistui luennoille ja oli mukana mm. fysiikan ja kemian käytännöllisissä harjoituksissa. Kaarlo Vuori suoritti opintoja filosofian kandidaatin tutkintoa varten syksystä 1883 kevääseen 1886, syksyllä 1885 hän ilmoittautui yliopistoon vasta joulukuussa. Kun hän aloitti opintonsa, oli kemian laboratoriohuone myös piirustussalina ja ainakin kevätlukukaudesta 1885 lähtien hän oli muiden opintojensa ohella piirtämässä yliopiston piirustussalissa Adolf von Beckerin johdolla. Näyttääkin siltä, että opiskelun ensivaiheista lähtien piirtäminen alkoi kiinnostaa häntä enemmän kuin aikaisemmat haaveet lääkärinurasta. Kesällä 1885 hän osallistuikin piirtäjänä pari kuukautta kestävälle taidehistorialliselle tutkimusretkelle.

Suomen muinaismuistoyhdistyksen III taidehistoriallinen tutkimus­matka kesällä 1885

Suomen 1800-luvun taidehistoriallisten tutkimusmatkojen taustana oli vuosisa­dan alkupuolella Euroopassa herännyt kansallis-romanttinen tutkimus, joka kohdistui kansaan ja sen historiaan. Suomalaiset tutkijat ja asianharrastajat kiersivät Suomea ja suomensukuisten kansojen alueita keräten kansanrunoutta, tutkien suomenkieltä ja herättäen muinaistieteellisen harrastuksen. Suomalai­sen kirjallisuuden seura ja sen piirissä syntynyt Historiallinen osakunta sekä ylioppilaiden historiallinen yhdistys loivat maaperää 1870 perustetun muinais­muistoyhdistyksen toiminnalle. Monien yksityishenkilöiden kuten C. A. Gottlundin, H. A. Reinholmin ja A. J. Europaeuksen vaellukset maan eri osissa, heidän muistiinpanonsa ja piirustuksensa mahdollistivat myöhemmän tutkimuksen onnistumisen.
J. R. Aspelin suunnitteli järjestelmällistä muinaismuistojen keräystoimintaa jo 1860-luvulla. Historiantutkija Emil Nervander oli taas huolissaan vanhojen kirkkojemme ja niiden taideaarteiden huonosta kunnosta. Nämä taidehistorialliset muistomerkit olisi säilytettävä jälkipolville luetteloimalla, piirtämällä jne.
Suunnitelmien toteuttamiseksi Aspelin yhdessä Nervanderin ja historiantutkija K. A. Castrenin kanssa vaikutti Suomen muinaismuistoyhdistyksen perustamiseen. Yhdistyksen toiminta-ohjelmasta tuli laaja, mutta erään osan siitä muodostivat juuri taidehistorialliset retkikunnat. Kaksi ensimmäistä retkeä tehtiin vuosina 1871 ja 1874, mutta kolmannen retkikunnan aikaansaaminen viivästyi aina 80-luvun puoliväliin asti.”
Keväällä 1885-•(7.5.) Nervander teki muinaismuistoyhdistykselle aloitteen kolmannen retkikunnan lähettämiseksi ja ehdotus hyväksyttiin. Tutkimuskohteiksi valittiin aikaisempien retkien alueisiin rajoittuvat seudut: Varsinais-Suomen itä- ja koillisosa ja läntinen Uusimaa sekä näihin alueisiin rajoittuva osa Lounais-Hämettä. Nervander oli itse matkan johtajana, kuten näillä retkillä monesti muulloinkin. Piirtäjinä toimivat A. A. Reinholm, Kaarlo Vuori ja polyteknikko Kustaa Asp.
Tutkimusretki aloitettiin kesäkuun alussa ja kahden kuukauden aikana kuljettiin 29 pitäjässä yhteensä 34 paikassa. Tärkeimpinä kohteina pidettiin Lohjan, Tenholan, Perniön, Halikon, Liedon ja Paimion kirkkoja sekä Riihilahden, Joensuun, Viurilan ja Vuorentaan kartanoita.
Tämän retken aikoihin Kaarlo Vuori oli 21-vuotias. Kustaa Asp oli vasta 18-vuotias, mutta valmistui jo seuraavana vuonna arkkitehdiksi. Kustaa Asp piirsi kirkkojen pohjapiirroksia ja Kaarlo Vuori yhdessä Reinholmin kanssa ulkokuvia. Kaikki kolme piirsivät kirkon maalauksia ja veistoksia, joita monissa kirkoissa oli kymmeniä. Eniten piirroksia tehtiin Lohjan kirkosta – kaikkiaan 70, Tenholasta 39 ja Liedosta 32. Matkan aikana tehdyistä piirustuksista Kaarlo
Vuori piirsi yli 160. Piirustuksia säilytetään Museoviraston kuva-arkistossa Helsingissä.
Matkan aikana tallennettiin myös kansatieteellistä aineistoa. Kansatieteen kuva-arkistosta löytyy Vuoren piirtämänä kramput eli jääkengät Finbystä ja aitta Särkjärven talosta Karjalohjalla.
Retki alkoi aivan kesäkuun alussa, sillä jo 10. kesäkuuta lähetettiin Helsinkiin
liki 30 piirustusta. Ne olivat ensimmäiset valmistuneet piirustukset Lohjalta.
Matkan viimeinen kohde oli Sammatti. Tämän retkikunnan työn tulokset olivat
esillä vuosien 1887 ja 1892 retkikuntien aineiston kanssa Suomalaisen kirjalli-
suuden seuran talossa Hallituskadulla Helsingissä vuonna 1894. Näyttelyssä oli
esillä vain osa taidehistoriallisista kuvista ja jonkin verran esineistöä. Vuosisa-
dan alkupuolella tehtiin julkaisuja. jotka pohjautuivat retkillä kerättyyn aineis-
toon. Retkikuntien merkitys oli suuri myös yliopisto-opetukselle, sillä taidehis-
torian opetus ja teknillisen korkeakoulun. arkkitehtiopetus käyttivät hyväkseen
tuloksia. Muinaismuistoyhdistyksen toiminta oli tärkeätä taidehistorian tutki-
mukselle ja erikoisesti arvostettiin kuvakalkkeerauksia.

Yliopiston piirustussali 1885 -1890

1870-80-luvuilla suomalainen taide siirtyi kokonaan uuteen aikakauteen. Tai-
detta hallitsivat Pariisissa opiskelleet taiteilijat kuten Albert Edelfelt ja Gallen-
Kallela. Edelfelt oli lähtenyt Pariisiin ensimmäisen kerran jo 1874 ja Akseli
Gallen-Kallela syksyllä 1884.
Yliopiston piirissä piirustuksen opetusta oli annettu jo 1700-1uvun alkupuolel-
ta lähtien. Turun Akatemian. sittemmin Helsingin yliopiston piirustuslaitos, oli
Turun piirustuskoulun perustamiseen (1846) asti ainoa taideopetusta antanut
laitos maassamme. Ensimmäinen varsinainen piirustussali oli 1830-luvulla
Fabianinkadulla yliopiston sivurakennuksessa Pehr Adolf Kruskopfin ollessa
piirustusmestarina (1830-1849). Magnus von Wrightin (1849-1868) jälkeen
piirustusmestariksi tuli Adolf von Becker vuonna 1869 (-1892). Hänen aika-
naan saatiin piirustussalille uudet ajanmukaiset tilat aina vuoteen 1880 asti,
jolloin ne otettiin muihin tarkoituksiin. Siitä lähtien piirustussali toimi
pääasiassa Ritarihuoneella vuokratiloissa ja vasta 90-luvulla sille saatiin jälleen
omat tilat.
Piirustussalin olosuhteet Ritarihuoneella eivät vastanneet lainkaan ajan vaati-
muksia. Muutenkin piirustusharrastus oli suhteellisen vähäistä. Osasyynä pidet-
tiin sitä, että piirustus oli Keisarillisella asetuksella 23. elokuuta 1883 poistettu
laajalti koulujen ohjelmasta jopa vapaaehtoisena aineena. Piirustussalissa työs-
kentely antoi kuitenkin mahdollisuuden pätevöityä valtion koulujen piirustuk-
senopettajaksi ja tätä mahdollisuutta käyttivät hyväkseen myös sellaiset, jotka
eivät olleet muutoin yliopiston kirjoissa. Kolmivuotiskertomuksessa vuosilta
1887-1890 mainitaan 46 henkilön saaneen piirustuksen opettajan todistuksen.
Heidän tuli osoittaa taitonsa vapaakäsipiirustuksessa, perspektiivipiirustuksessa
sekä perspektiiviopin teoriassa. Beckerillä oli runsaasti oppilaita ja hän järjesti
opetusta ulkomaisten esikuvien mukaan. Opetuksessa käytettiin hyväksi yli-
opiston kokoelmia ja opetusmateriaalia. Oppilaat saivat harjoitella vapaakäsi-
piirustusta, ja vanhemman ja uudemman taiteen mestarien töihin tutustuttiin
valokuvien ja kipsivalosten avulla.
Yliopisto-opetuksen lisäksi Becker antoi yksityisopetusta omassa piirustus- ja
maalauskoulussaan, jonka hän oli perustanut jo vuonna 1873. Hänen oppilaa-
naan oli ollut mm. Gallen-Kallela. Kuten jo aikaisemmin on mainittu aloitti
Kaarlo Vuori opinnot piirustussalissa hänen johdollaan jo hyvin varhain –
ilmeisesti 1885 kevätlukukaudella tai jo edellisenä syksynä. Viiden ja puolen
vuoden ajan hän opiskeli piirustussalissa ja sen lisäksi maalausta Beckerin
yksityisoppilaana. Piirustuksenopettajan pätevyyden hän sai vuoden 1888 ke-
väällä. Yliopiston piirustussalin merkitys oli tärkeä koko maalle, sillä siellä
saivat useimmat suomalaiset taiteilijat taideopetuksen alkeet, kun koulujen
piirustuksen opetus oli usein puutteellista tai sitä ei ollut ollenkaan. Kaarlo
Vuoren koulussa, alkeisopistossa, piirustuksenopetusta oli kuitenkin annettu ja
opettajana oli ollut taiteilija S. A. Keinänen (1841-1914), joka oli düsseldorfi-
laisen laatumaalauksen edustaja ja toimi opettajana monissa helsinkiläiskou-
luissa. Piirustusopinnoissa yliopistolla Kaarlo Vuori menestyi hyvin ja sai syys-
lukukaudella 1887 valtion stipendin seitsemäksi lukukaudeksi eteenpäin. Sen
turvin hän jatkoikin opiskelua aina lokakuun alkuun vuonna 1890, jolloin hän
ilmoitti lähtevänsä vuodeksi ulkomaille.

Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1886-1889

Suomen taideyhdistys oli vuonna 1886 toiminut jo 40 vuotta ja sillä oli piirustus-
koulut Turussa ja Helsingissä. Näissä kouluissa suomalaiset taiteilijat saivat
perusopetuksen, jonka jälkeen opintoja jatkettiin ulkomailla – aikaisemmin
Düsseldorfissa, mutta 1880-luvulla yhä useammin Pariisissa. Merkkitapaus suo-
malaisen taiteen historiassa oli suuri valtion järjestämä taidenäyttely Ritarihuo-
neella 1885, ”siellä suomalainen taide sai niin lämpimän tunnustuksen sekä
yleisöltä että valtiolta.” Erikoisesti kuluneen kymmenen vuoden aikana suoma-
lainen taide oli päässyt myös esittäytymään ulkomaisissa näyttelyissä. Suomen
taideyhdistyksen piirustuskoulussa annettiin opetusta paitsi piirustuksessa myös
perspektiiviopissa ja plastisessa anatomiassa. Sen sijaan maalaus- ja kuvanveis-
toateljeessa ei varojen puutteen vuoksi voitu järjestää säännöllistä opetusta
vielä viime vuosisadalla. Koulun tarkoituksena oli ennen kaikkea varman
piirustustaidon antaminen.
Kevätlukukaudella 1886 Kaarlo Vuori piirsi paitsi yliopiston piirustussalissa
myös Suomen taideyhdistyksen koulun valmistavalla luokalla, jossa opettajana
oli kaivertaja Carl Jahn. Koko koulussa oli tällöin 59 oppilasta, joista valmista-
valla luokalla oli 43. Naisopiskelijoita oli 27, kun esimerkiksi yliopistossa oli
1890 syyslukukaudella kaiken kaikkiaan vain 30 naisylioppilasta.
Tähän aikaan koulu toimi Åbergin talossa ja pääsi muuttamaan vuoden 1887
kesäkuussa vastavalmistuneeseen Ateneumin taloon. Koulun inspehtorina toi-
mi arkkitehti Teodor Decker ja antiikkiluokan opettajana taiteilija Fredrik
Ahlstedt. Ahlstedt (1839-1901) oli opiskellut aluksi Ekmanin johdolla Turussa
ja jatkanut myöhemmin opintojaan Tukholmassa ja Düsseldorfissa. Hän piti
kiinni vanhoista maalaustaiteen perinteistä, mutta koska 80-luvulla kuitenkin
uudet vaikutteet jossain määrin saivat sijaa, voidaan häntä pitää siirtymävai-
heen edustajana. Hän oli aloittanut piirustuksenopettajana Turussa ja siirtyi
taideyhdistyksen piirustuskoulusta yliopiston piirustussalin opettajaksi Beckerin
jälkeen.
Tämän koulun suojissa Kaarlo Vuori harjoitti taideopintoja useamman vuo-
den ajan. Jo keväällä 1886 hänet siirrettiin antiikkiluokalle ja hän oli Ahlstedtin
oppilaana aina vuoden 1889 syyslukukauden loppuun asti. Hän opiskeli maa-
lausta myös Ahlstedtin yksityisoppilaana. Suomen taideyhdistyksen koulun hän
sai päätökseen 1889 keväällä, mutta hän osallistui vielä seuraavalla syysluku-
kaudella opetukseen ylimääräisenä oppilaana. Kaarlo Vuori opiskeli koko
kouluajan vapaaoppilaana ja sai useana vuonna myös rahallista tukea sekä
palkintoja opintojen edistymisestä ja ahkeruudesta. Samaan aikaan hänen
kanssaan opintonsa aloitti paria vuotta nuorempi Pekka Halonen ja hieman
aikaisemmin opintonsa olivat aloittaneet Kaarlo Haltia ja Alexander Federley,
jotka kuuluivat Kaarlo Vuoren ystäväpiiriin. Kymmenen vuotta myöhemmin
saman koulun oppilaaksi tuli hänen sisarensa Iida.

Kurssi käsityöläiskouluien opettajien kouluttamiseksi 1886

Syksy 1886 oli hyvin merkittävä Kaarlo Vuorelle, sillä ilmeisesti tuon syksyn
kuluessa hän teki lopullisen päätöksen uran vaihdoksesta ja antautui toden
teolla piirtämään. Vuori teki ansiotöitä korrehtuurinlukijana ja piirsi paitsi
taideyhdistyksen koulussa myös edelleen yliopiston piirustussalissa. Lisäksi hän
oli jo heti syyskuun alussa ilmoittautunut veistokouluun piirustuksenopettajan
kurssille.
Piirtämisestä oli näin tullut hänen elämänuransa. Päätöksenteossa häntä oli
ilmeisesti tukenut Hilda Asp, joka itsekin oli tehnyt rohkean ratkaisun jättäes-
sään opettajan paikan Kuopion suomalaisessa tyttökoulussa Minna Canthin
houkuttelemana ja ryhtyessään näyttelijäksi Kaarlo ja Emilie Bergbomin Suo-
malaiseen teatteriin. Hilda oli ilmeisesti antanut myös sysäyksen lähteä aikai-
semmin taideyhdistyksen piirustuskouluun.
Jo pitkälti toistakymmentä vuotta toiminut veistokoulu muodostettiin 1886
uudelleen Helsingin ylemmäksi käsityöläiskouluksi ja maan taideteollisuuden
keskuskouluksi, johon tuli erityinen osasto käsityöläiskoulujen opettajien kou-
luttamiseksi. Koulu oli vuodesta 1875 ollut Suomen taideteollisuusyhdistvksen
huostassa.
Kaarlo Vuori ilmoittautui kouluun syyskuun 15. päivänä. Opetusohjelma oli
laaja ja Kaarlo Vuori seurasi opetusta ahkerasti koko syyslukukauden. Yliark-
kitehti M. Schjerfbeck opetti ornamenttipiirustusta, ornamentiikkaa ja viivoi-
tinpiirustusta, maisteri Nordström kuviopiirustusta ja kaivertaja Jahn perspek-
tiivioppia.
Kirjeessä Hilda Aspille 2. 10. 1886 hän kertoo tästä syksystä seuraavasti:
”Hyvä kun teit programmin mulle, se oli tarpeen … Mutten heti
alusta jo mennyt sisään yliopistoon (20 mk säästöön), sillä tiesin, että
sitä laatua työtä tuskin tulee paljonkaan tehtyä: keksin siis keinon.
Tässä minun lähelläni on slöjdskola, jossa annetaan piirustusopettaja
kurssi (millainen sitte lie), oikeastaan teollisuuskouluja varten). No
minä tietysti sinne ja olen siellä ollut ja – hvva on. On tässä taideyh-
distyksen koulu; aattelin: saahan sitä mennä tuonnekin. Joka ilta
kaksi tuntia siis siellä – no hauskahan siellä on (ihmispiirustusta). Ja
onhan se vielä Beckerinkin koulu, tietysti siellä kanssa. Eikös siinä
ole hyvää viraapeliä; onhan se päinvastaista kirjoitustyölle, jota minä
teen yhtä paljon viraapelikseni kuin noita toisia. Teen sen kuin aikaa
on ja ennättäähän tuota. Lehti on ilmestynyt yhtä suurina jollei
suurem kuin ennen ja mars eteenpäin vaan. Kuin siis näet että aikani
on ylösotettu noin tyyni (kahtena päivänä olen tavallisesti, jos aika
myöden antaa piirustushommissa 9 tuntia) niin ethän minun sitte
enää arvele pitävän väliä missä asun; työhuone siis paras ja tosi on,
että se tuntuu hyvinkin mukavalta. Ei tarvitse muuta kuin istuu ensin
pöydässä, kallistaa vähän itseään, niin on sängyssään, vähän nousee,
on pöydässään korehtuurin kimpussa – se on aamutyöni (se on
tarkinta) . Niinkuis kuulet, niin kaikki on superpraktillista. ”

J.R. Aspelinin mukana tutkimusmatkalla Siperiassa 13.6.1888-31.10.1888

Samana keväänä kun Kaarlo Vuori sai piirustuksenopettajan pätevyyden, hän
sai tilaisuuden ensimmäiseen ulkomaanmatkaan J. R. Aspelinin mukana. Suo-
men muinaismuistoyhdistyksen perustaja ja puheenjohtaja (vuodesta 1885 läh-
tien), valtionarkeologi Johan Reinhold Aspelin (Messukylä 1. 8. 1842 – Hki
29. 5. 1915) teki Keski-Siperiaan ja Mongoliaan tutkimusmatkoja vuosina 1887,
1888 ja 1889. Retkikunnat tutkivat kallioissa ja pystykivissä olevia kirjoituksia,
joiden alkuperää ei oltu pystytty selvittämään ja joiden Aspelin otaksui olevan
vanhinta suomalaista kirjakieltä. Kaarlo Vuori, joka oli ollut taidehistoriallisel-
la retkellä aikaisemmin, sai nyt tilaisuuden osallistua tutkimusmatkaan. Edelli-
senä kesänä J. R. Aspelin ja Hj. Appelgren olivat tutkineet lähinnä Minusinskin
kaupungissa ja sen lähistöllä aroilla olevia hautakiviä. M. A. Castrenhan oli
luullut Jenissein latvoilta löytäneensä Suomen suvun syntymäpaikat ja sama
usko elähdytti myös Aspelinia. Tärkeäksi tehtäväksi katsottiin kirjoitusten
kopioiminen ja siksi Aspelin oli tarkkaan perehtynyt riimkirjoitusten kalkkee-
raus- ja kopioimistapoihin. Ensimmäisen matkan tuloksia pidettiin hyvinä ja
siksi seuraavanakin kesänä lähdettiin matkaan uudelleen. Toiseen ”Jenisseiret-
kikuntaan” kuuluivat: J.R. Aspelin ja Kaarlo Vuori apulaisena ja piirtäjänä.
Toisen matkan päämääränä oli Sajanin vuorten eteläpuolella oleva Mongolia.
Siperiassa kuljettiin Bamaulin kaupungista Obin varrella Semipalatinskiin,
sieltä Altain vuoristoon Tsharushin ja Katunjan uomia pitkin ja lopulta Saptsha-
lin vuorten yli Jenisein lähteille Kemtshikiin ja Ulekemille. Siellä kuvattiin
joukko kivikirjoituksia ja hautoja. Sajanin vuorilta palattiin Siperian puolelle
Minusinskiin lautalla.

Matkan aikana Kaarlo Vuori piti päiväkirjaa, johon hän pikakirjoituksella
pani muistiin havaintojaan. Ensimmäinen merkintä on tehty 14. 6.1888 Pieta-
rissa ja viimeinen 31.10. Helsingissä. Matka alkoi 13.6.1888 Helsingistä ja
kesti neljä ja puoli kuukautta. Aluksi matkustettiin junalla, sitten Volgan
laivoilla ja uudelleen junalla. Vuoristoissa ja aroilla matkaa tehtiin hevosilla ja
jopa ratsain.
Uudet maisemat ja erilaiset elinympäristöt, tavat ja ihmiset saivat Kaarlo
Vuoren tekemään huomioita sekä päiväkirjaansa että luonnoslehtiöihinsä. Piir-
tämismahdollisuudet olivat vähäiset, mutta luonnoslehtiö seurasi matkalla tii-
viisti mukana. Hän usein täydensi päiväkirjansa merkintöjä piirtämällä samaa
aihetta käsittelevän piirroksen lehtiöönsä. Tältä matkalta onkin muutaman
vesiväripiirroksen lisäksi kaksi luonnoslehtiötä, jossa on yhteensä yli 200 piir-
rosta.
Matkan alkuvaiheissa Pietari hämmästytti häntä suuruudellaan ja kun matka
myöhemmin eteni Volgaa pitkin, kirjoitti hän päiväkirjaansa seuraavasti:
”Volgan vesi on kun maitoinen kahvi tai suklaa. Toinen ranta on aivan
lakea, valkoista hiekkaa täynnä. Volga on kuin hyvin pitkä leveähko
selkä. Isot ovat Volgan laivatkin, tuimaan menevät ainakin myötävir-
taan. Ja nyt me kuljemme Volgalla, jota en ole ennen aikonutkaan
kulkea. Joten maailmassa ei näytä mikään olevan mahdotonta. Ran-
nat ovat punaiset ja viheriät. Punainen on karmiinia melkein ja vihreä
koivun vihreää. Ilma on yhä viileähkö. Piirsin juuri pari poikaa
tuossa istuessani.”
Kotikaupunki palasi mieleen monasti ja Volgan rantamia kuvaillessaan hän
vertasi niitä Tampereen ”korkeaan kallioon” – rannat olivat melkein yhtä
korkeat kuin tuo Aspinniemen lähellä oleva kallio, mutta punaista hiekkaa ja
miehenkorkuista lehtiviidakkoa. Ob-joen maisemat toivat mieleen kotijärven:
”Leveät ovat nämä vedet ainakin yhtä leveät kuin Näsijärven ulapat.” Laiva-
matkat kestivät päiväkausia ja Kaarlo Vuorella oli siis tilaisuus sekä tehdä
muistiinpanoja että piirtää, mutta oikein perusteelliseen työhön ei ollut tilai-
suutta. Hän mietti: ”Olisikohan tullut maalattua, jos olis ollut Tampereella?
Täällä ei ainakaan ole tullut tehdyksi niin mitään; vain oltua ja se on huonoa
työtä.” Muut matkustajat olivat huomanneet hänen harrastuksensa ja seurasivat
kiinnostuneina piirroksien valmistumista (1.7.1888) Mahtavaa jokea katselles-
saan Kaarlo Vuori pohti: ”Jos sen piirtäisi niin ei siihen tulisi muuta kuin musta
juova keskelle paperia … Mutta öljyllä sitä voisi maalata, jos osaisi.” (2. 7.)
Ob-joen tuuheat metsät kiinnostivat häntä. Siellä kasvoi mäntyjä, haapoja,
tuomia, raitoja, koivuja ja runsaasti ruusujakin. Vuoristossa kasvoi koivujen ja
lehtikuusien joukossa siperialaisia palkopuita, joita kasvoi kotipuutarhassa
Tampereellakin. (18. 7.)
Maisemien ohella Vuorta kiinnostivat ihmiset ja hän piirsi runsaasti nopeita
luonnoksia ihmisistä ja ihmisryhmistä, samoin hän tallensi kylänäkymiä ja
asumuksia. Matkan kohteena olevat kivet ja kirjoitukset aikaa myöten kylläs-
tyttivät häntä ja heinäkuun alussa hän kirjoittikin päiväkirjaansa: ”Olen koko
päivän ollut piirtämässä niitä ijankaikkisia hieroglyfejä. Tein niistä viisi kuvaa.
Huomenna on siellä vielä työtä … Sojootit ne palvelevat vaan niitä kiviään,
joita olen piirrellyt. Päivälläkin kävi eräs ukko kumartamassa juuri sitä kiveä,
jota piirsin, mutta kumartaahan venäläinenkin kuviaan.” Jenissein lahdelmia
ihaillessaan Kaarlo Vuori mietti, että ”Aspelin se on niin niissä kivissään, ettei
juuri muuta taida nähdäkään.” (8. 8.)
Kun matkaajilla oli lepopäivä, kirjoiteltiin kirjeitä tai kuten Kaarlo Vuori
kirjoitti, hän vain laiskotteli, kun maisematkaan eivät innosta piirtämään, ”ne
ovat niin leveitä ja laajoja, ettei niistä saa mitään, eihän niissä ole edes varjoja”.
Äsken tein muutamassa minuutissa yhden hyvin huonon väriharjoitelman aros-
ta, joka on tässä talon vieressä. Onhan näytteeksi siitä, miten sinisiä kallioita
täällä on.” Lautanlaskijamiestä odotellessa hän piirsi muutamia maisemakuvia.
(14. 8.) Paluumatkalla vuoristossa koskenlaskut ja lautan kulku syvällä vuorten
juurella olivat vaikuttavia kokemuksia. Kun matkan aikana ilmaantui yhä uusia
tutkittavia kiviä, ihmetteli Kaarlo Vuori syyskuussa, loppuuko matka lainkaan,
”kun tuo Aspelin aina vaan niitä kiviänsä kyselee”. (5. 9.) Muutama päivä myö-
hemmin hän kirjoitti, ”tullaan myöhään Helsinkiin! Kyllä ne siellä ovat
ehtineet piirustaa jo kuinka paljon tahansa.” …
Yhteyksiä kotimaahan oli hoidettu kirjeitse: Aspelin kirjoitti Suomettareen
matkakirjeitä. joista matkan kulku ja tulokset selviävät. Kaarlo Vuoren kirjeen-
vaihdosta on säilynyt kaksi kirjettä Hilda Aspille , joista toinen on päivätty 3.
heinäkuuta Ob-joella ja toinen 26. 8. Minusinskissä. Kirjeessään Hildalle Kaar-
lo kuvasi kaupunkia ”niin lapselliseksi, kaksi kirkkoakin vaan eikä edes kirja-
kauppaa” … Samassa kirjeessä hän myös kertoi 600 asukkaan suomalaiskyläs-
tä, joka oli lähistöllä. Aspelinin matkakertomuksiin viitaten hän kirjoitti:

”Matkakertomukset saat haukotella Suomettaresta mittoineen, kivineen, aikamäärineen ja valituksineen venäläisten hitaudesta ja ajan sukkeluudesta. Ei ne liian hitaita ole aivan puhtaissa paikoissa olemme saaneet olla koko matkan joka paikassa. Tataarin jurtassakin on usein melkein puhdasta ja hauskaakin.’

Toinen päivä elokuuta oltiin sen kiven luona, jonne oltiin pyritty puolitoista kuukautta. Kaksi päivää Kaarlo Vuori piirsi kiveä, mutta sitten aikataulu pakotti jatkamaan matkaa. Matkan aikana kiinnekohtia olivat kauppapaikat ja usein yövyttiin taloissa, mutta monesti nukuttiin myös jurtassa. oska yöt olivat kylmiä vuoristossa, olivat matkalla ostetut turkit tarpeen. Sääolosuhteet vaihtelivat nopeasti, välillä oli kova helle, toisinaan taas kylmää ja sateista. Kaarlo Vuori olikin tyytyväinen, kun kumpikin pysyi terveenä matkan aikana. Minu-
sinskissä vietettiin Kaarlo Vuoren 25-vuotissyntymäpäiväjuhlia, jonka jälkeen
oli edessä käynti Mongoliassa ja paluu uudelleen Minusinskiin. Paluumatkalla
3.10. illalla nuotion valossa Kaarlo Vuori piirsi ”sen Castrenin kiven”, jonka innoittamana retket olivat syntyneet.
Matka ei aina edennyt täysin matkalaisten toivomalla tavalla. Monesti jou-
duttiin odottamaan lautankuljettajia. minkä vuoksi matkan aikataulu venyi.
Ajanoloon se vaikutti masentavasti Vuoren mielialaan. Koska lukukausi Helsingissä oli jo alkanut ja rahat huvenneet ja matka yhä jatkui, alkoi pelko syksyn opintojen rahoittamisesta painaa mieltä. Paluumatkalla pääsy rautatien tuntumaan ja kotimatkan nopeutuminen tuntuikin helpottavalta. Laivamatka. joka alkoi Permistä 23.10 kesti monta päivää. Kaarlo Vuorella oli aikaa miettiä matkansa merkitystä ja hän oli masentunut:

”On keskiviikko ja katselen tästä laivan akkunasta tuota Volga-joen syystuulessa lainehiivaa pintaa ja harmaata taivasta, joka siihen kuvastuu, mutta mistä, en tiedä. Sen vaan tiedän ja sanon, että älä poika koskaan rupea toisen ihmisen, tuntemattoman, palvelukseen,
ellei sinulla ole aivan määrättyä palkkaa ja määrättyä tehtävää ….
Tästä matkasta en ole hyötynyt yhtään mitään, vaan päinvastoin saan vain maksaa. enkä mitään palkkaa; niin käy kun lähtee sokeasti toiseen luottaen. Mutta yhdentekevää, aivan yhdentekevää, mitäs minä noilla muutamalla sadalla, enhän niillä maailman sivu pääsisi
kuitenkaan. Se on pahinta. että aika on mennyt aivan hukkaan. Mitäs minä siellä Helsingissäkään nyt rupean tekemään, sitä en ollenkaan tiedä, ja mistä siellä taas voisi haalia rahaa kokoon, sillä molemmat stipenditkin olen jo kaiketi menettänvt. No olisivathan ne kuitenkin jonkin ajan perästä menneet eikä hän nuo koko maailma ole. Elleivät ota minua piirustamaan, niin piirustan itse ja paremmin kuin siellä kuin siellä tehdäänkään, kunhan vaan tästä vankeuden kaltaisesta Siperian matkasta vaan pääsen.”

Muistona tältä pitkältä matkalla meillä on, paitsi luonnoskirjoja ja vesiväri-
töitä, museovirastossa olevat alkuperäispiirustukset kivistä, kalliopiirroksista ja
hauta-alueista sekä kartat matkan reitistä. Aspelin teki ensimmäisen ja toisen
Siperianmatkan tuloksista julkaisun. joka ilmestyi hänen ollessaan kolmannella
matkallaan. Otto Donnerin toimittama teos: Inscriptions de l’énisséi recueillies
et publiées par la Société Finlandaise d’Archeologie. Teos sisälsi typografisen
tekstin 32 kirjoitukseen ja 8 fototypiaa kirjoituskalkkeerauksista. Mukana oli
myös kuvia kalliopiirroksista. Kirjoitusten salaisuuden ratkaisi myöhemmin
uusien löytöjen jälkeen Thomsen. Kirjoituksilla ei ollut mitään tekemistä
suomalaisten kanssa, vaan ne kuvasivat turkkilaisten vaiheita. Vasta kolmekym-
mentä luvulla Hjalmar Appelgren-Kivalo julkaisi matkan kuvamateriaalia ja
Aspelinin matkakirjeitä saksaksi käännettynä.

Opiskeluajan piirroksia ja maalauksia

Kaarlo Vuori oli jo aikaisemmin tehnyt öljyväritöitä. mutta pääosa niistä
ajoittuu pariin viimeiseen opiskeluvuoteen – vuosiin 1889-1890. Lähes kolmas-
osa niistä kuvaa Aspin perheen jäseniä tai Aspin niemeä ympäristöineen.
Mukana on myös maalaus Katarina Malinista, jonka Kaarlo Vuori pyysi mallik-
seen Helsingissä tämän kulkiessa ohi kadulla. Pääosan opiskeluajan töistä
kuitenkin muodostavat perheen piirissä säilyneet luonnosvihot, joita on kaikki-
aan kaksitoista. Ensimmäinen luonnoskirja on päivätty joulukuulle vuonna
1886 ja viimeinen kesäkuulle vuonna 1889. Osittain ainakin ne ovat liittyneet
opiskeluun, sillä vuosien 1888-89 luonnoskirjoissa on Ahlqistin nimikirjaimia
ja päivämääriä piirustusten joukossa. Luonnoskirjat ovat olleet mukana koto-
na, opiskelija-asunnoissa, Aspinniemellä. kyläilymatkoilla maaseudulla ja ai-
kaisemmin mainitulla Siperian matkalla. Kaarlo Vuori on piirtänyt nopeita
luonnoksia ihmisistä ja maisemista, muutama eläinkuva, asetelma ja monu-
mentti myös löytyy, mutta valtaosa piirustuksista on henkilökuvia. Taidehistori-
allisten retkien innoittamana hän on lisäksi tutkinut kylämaisemia Ruovedellä
varsinkin Mason talon piirissä.

Kiinnostus kansaan ja maalaismaisemaan kuvastuu Vuoren luonnosvihoista.
Sisä-Suomen järvimaisemat niin kesällä kuin keväällä ovat esillä luonnosvihois-
sa, vaikka hänen opinahjoissaan eivät uudet taiteen suunnat – realismi ja
impressionismi – juuri olleetkaan saaneet kannatusta. Paitsi maalaismaisemia
luonnosvihoista löytyy myös kaupunkikuvia niin Tampereelta kuin Helsingistä-
kin. Hän kuvaa näkymiä perheen asuinpaikalta Pellavatehtaanmäeltä sekä
kaupunkiin että Näsijärvelle päin. Eräs piirroksista on kutakuinkin samalta
paikalta kuin Knutsonin piirustus vuodelta 1872. Aspinniemi oli Kaarlo Vuorel-
!e mieluinen työskentelypaikka. josta hän on tehnyt useita öljymaalauksia ja
lukuisia piirroksia. Kodin ja oman perheen jäsenten lisäksi hän on eniten
piirtänyt Aspin perheen jäseniä. Ensimmäinen luonnosvihon piirros, johon hän
on kirjoittanut kuvattavan nimen on juuri Hilda Aspista. Kaarlo Vuori omasi
hyvän piirustustaidon, mutta maalaamiseen hän halusi perehtyä tarkemmin ja
niin ollen hän pyrki kotimaisten opintojen loputtua ulkomaille jatkamaan
opintojaan. Hän saikin Lindemarckin apurahan Pariisissa opiskelua varten.
Kirjeessään Hildalle hän kiittää myös tätä apurahasta, sillä apuraha-anomus oli
tehty Hildan avustuksella.

Ensimmäisistä vaikutelmistaan Pariisissa. hän kirjoitti Hilda Aspille 4. 11.
1890 seuraavasti:

Koska Bonnatin atelieria ei enää ollut, ”rupesin Julianin akatemiaan
Lefebren oppilaaksi tai sille osastolle, missä hän opettaa, sillä siinä
koko laitoksessa on kumminkin neljä eri osastoa, mutta Lefebren
pitais olla nykyään paras maailmassa saap nähdä sitte. Oppilaita on
koko laitoksessa 200. Otin kuudeksi kuukaudeksi, ei ollut kalliskaan
216 m, mutta muuten täällä menee paljon rahaa, asunto tosin ei
maksa kun 35fr., mutta ruoka tahtoo nousta 3 frangiin päivässä ja se
on huokeimmissa paikoissa … Asumme muuten Boulevardin var-
rella Montmartren juurella tai vierellä. Itselläni on kamari ja hyvä,
akkuna Boulevardille ja etelään, vaikka eipä siinä paljon taida tulla
asutuksi, 8-4 ollaan opistolla, vielä illallakin, jos tahtoo pari tuntia
valkeen valossa. Ketään suomalaista ei ole tainnut olla vielä sillä
osastolla jossa nyt olen. Kielestä täällä näkyy tulevan sentään hyvin
toimeen, sielläkin atelierissa.”

Pariisissa Kaarlo Vuori tutustui opiskelun lisäksi museoihin. Louvre ei saanut
häntä innostumaan, ”koska siellä on vaan vanhaa taidetta, mutta pian mennään
Luxembourgiin uutta katsomaan.”
Vähän myöhemmin 11.12.1890 hän kirjoitti uudelleen HildalIe:

Huolimatta kylmyydestä ja opiskeluelämän ankaruudesta ”ei ole
päähäni mahtunut muuta kun yksi ajatus, kuinka oppis oikein hyvin
maalaamaan, sillä paljon on siinä oppimista ja vaikeetapa se lienee,
koska ei kukaan koko akatemiassa … näytä oikein hyvin osaavan
tehdä, vaikka siellä onkin meitä joka maailman kulmalta, nuorta ja
vanhaa, pientä ja suurta, ’taiteellisen’ ja ’epätaiteellisen’ näköistä.
Epätaiteelliset ovat tavallisesti etevimmat, ne tekevät työtä .. ” Eri-
laisten yrittäjien työtä seuratessaan hän oli todennut ”eipäs synny
kankaalle vaan mitään, mikä vähääkän kuvastaisi miehen olematonta
ideaalia, käsiteollisuutta vaan. Toinen taas tekee ihan omantunnon
mukaan työtä, mutta tulee kuivaa ja ikävää.”

Akatemiassa työskenneltiin ahkerasti aamusta iltaan, joulukuussa juuri ja
juuri näki maalata neljään asti. Nähtävyyksiä hän kiersi katsomassa matka-
kumppaninsa Pekka Halosen kanssa ja jonkin verran pidettiin yhteyksiä muihin
suomalaisiin.

Opiskeluajan elämää ja ystäväpiiriä

Kaarlo Vuoren opiskeluajalta ei ole jäljellä kirjeenvaihtoa perheenjäsenten
kanssa, mutta sensijaan HildaAspille kirjoitettuja kirjeitä on säilynyt. Satun-
naisia kirjeitä löytyy myös muista kirjekokoelmista. Minna Canthin kirjeissäkin
on joitain mainintoja Kaarlo Vuoresta, lähinnä terveisiä – HildalIe osoitetuissa
kirjeissä ja arvailuja, keitä kaikkia kesän aikana Kanttilassa tulisi käymään tai
laulu juhlilla tavattaisiin.
Minna Canthin koti oli tullut ystäväpiirille tärkeäksi, koska Hilda Asp oli
tutustunut häneen läheisesti mennessään Kuopioon opettajaksi. Vaikka Hilda
Aspin opettajakausi siellä jäi lyhyeksi, suhteet Minna Canthin perheeseen
säilyivät, sillä Hildan nuorempi sisar Hanna jäi asumaan Kanttilaan, kun Hilda
lähti Helsinkiin. Minna Canthin kotona kokoontuivat lasten ystävät, opettajat
ja muutamat muut nuoret. Minna CanthilIe tulivat tutuiksi Erkot, Brofeldtit ja
Järnefeltit. Siellä syntyi myös Oras-niminen seura, jonka tarkoituksena oli
kehittää kirjallisia harrastuksia esiintymis- ja kertomataitoa. Aikaa kuohutta-
neet kieli- ja naiskysymykset olivat pohdintojen kohteena keskusteluissa ja
kirjeenvaihdossa, samoin uudet maailmalta tulevat kirjallisuuden virtaukset.
Kun sitten Aspin Hanna ja Minna Canthin omat tytöt siirtyivät opiskelemaan
Helsinkiin, jatkuivat ystävyyssuhteet uudella opiskelupaikkakunnallakin.
Helsingissä ystäväpiirin keskeisenä hahmona oli Hilda Asp, joka monena
vuonna piti koulukotia nuoremmille sisaruksilleen sekä muutamille ystävilleen.
Kaarlo Vuori asui Aspin puulaakissa, kuten yhteisasumista nimitettiin, keväällä
1885 ja jälleen joulukuusta eteenpäin koko seuraavan kevään. Siellä asui myös
hänen veljensä Heikki, joka syksyllä 1885 oli tullut Helsinkiin alkeiskoulun
viidennelle luokalle.
Hilda kirjoitti äidilleen Tampereelle 12.2.1886 yhdessäolosta seuraavaan
tapaan: ”meillä on niin hauska kaikilla, huoneet ja toistemme seura.” Kallea,
kuten Kaarloa siihen aikaan kutsuttiin, hän kehuu ”niin perin hyväksi”, mutta
juuri edellisenä päivänä 18 vuotta täyttänyt Heikki häntä joskus hermostutti,
mutta siitä ei kannattanut puhua, sillä Kallen mieltä ”en henno pahoittaa”.
Hanna Asp kirjassaan Minna Canthista muisteli Aspin kompin elämää seuraa-
vaan tapaan:

”Sisareni oli jo edellisenä vuonna perustanut meille helsinkiläiskodin,
ns. ’Aspin puulaakin’. Tässä elämää ja iloa kuohuvassa kodissa,
jonka nuorella, eloisalla emännällä oli varsin pitkä vetovoiman säde,
oli sen alkajaisvuonna asunut Minna Canthin Anni-tytär, joka siihen
aikaan oli jatko-opistolainen. Nyt siellä asustivat samoin jatko-opis-
tossa opiskeleva Elli sekä aloitteleva taiteilija Kaarlo Vuori veljineen.
Suomalaisen teatterin ollessa Helsingissä olivat jokapäiväisiä vieraita
sisareni näyttelijätoverit, nuori, lahjakas Saimi Swan (myöh. Eero
Järnefeltin puoliso) ja kaunis, ruotsalaisesta perheestä lähtenyt, nuo-
ren suomalaisen näyttämötaiteen innoittama lnes Borg (myöh. Olan-
der) sekä yliopistossa opiskelevat veljekset Väinö ja Mainio Levander
ja Elias Erkko. Pistäytyihän täällä joskus myös Arvid Järnefelt
nuorine rouvineen sekä sisarukset Lilli (myöh. Robert Kajanuksen
puoliso) ja Matti Kurikka, jälkimmäinen rouvineen. Minna Canthin
Helsinkiin tulomatkaa edelsivät sisarelleni osoitetut tiedustelut, en-
nenkuin asiasta tuli tosi. Etenkin hän tahtoi tietää, tulisiko ruotsin-
maalainen kirjailija Gustaf af Geijerstam siihen aikaan Helsinkiin
pitämään luentoja. Matkatoverina Minna Canthilla tällä kertaa oli
Kasper Järnefelt, ja retki kävi nyt Jyväskylän kautta Vaasan radalle.
Riemuiten hänet tietenkin otettiin ’Aspin puulaakissa’ vastaan.”

Samat ystävät, jotka kokoontuivat Aspilassa Helsingissä, liikkuivat yhdessä
loma-aikoina kesäretkillä tai laulujuhlilla. Tampereella Aspinniemi oli paikka,
jonne he löysivät tiensä kaupungissa käydessään. Minna Canthkin käydessään
lankakauppansa asioissa Tampereella poikkesi Aspinniemellä, jonne Aspin
perhe oli 80-luvun alkupuolella muuttanut Pellavatehtaanmäeltä. Heidän enti-
seen asuntoonsa muutti Kustaa Höllbergin perhe. Elias Erkko, joka seurusteli
Hildan kanssa, ihastui niemeen niin, että mietti paikan ostamista perheelle
omaksi. Niemi, joka sai nimensä perheen mukaan, sijaitsi tehtaan alueen
pohjoispuolella. Sen toisella puolella oli Soukanlahti ja toisella puolella Var-
kaanlahti. Soukanlahdessa oli venevalkama ja uimapaikka sekä laituri, johon
tuotiin puutavaraa. Tämän niemen länsirannalle Aspin perhe asettui asumaan
vastakorjattuun taloon, jonka ympäristöön vuosien mittaan istutettiin runsaasti
puita, pensaita ja kukkaistutuksia. Niemeltä avautuivat Näsijärven maisemat ja
lähellä olivat Myllysaari, Siilinkari ja Koukkukari, jotka olivat suosittuja kesäis-
ten retkien kohteita. Kaarlo Vuori kirjoittikin Hilda Aspille Minusinskistä
26.8.1888:

”En ole ollut siis koko suvena teidän mäessä tikkelperiä syömässä
enkä uimassa enkä järvellä soutelemassa. mutta Helsingissähan sinä
jo oletkin ja siellähän munkin jo tämän saadessas oikestaan olis
pitänyt olla. Koska tie stipendi huudot ja muut semmottet.” Pojat kai
junttaavat koulua käydä, miltäs se Hanna ja sinäko olet opettaja ja
hermostunut sanomalehtimieskö vielä. Poika piirustaa eikä muista
muuttaa asuntoa ja Erkko on myyränä, Kunnas muuttaa asioita
toisellaiseksi ja lukee: – niin terveisiä teille kaikille … ”

Aspin puulaakissa Helsingissä opiskelun ohella välillä rentouduttiin pelaa-
malla korttia tai opiskelemalla pikakirjoitusta. Yhdessä käytiin taidenäyttelyissä
samoin kuin teatterissa. Myös uuden suomalaisen kirjallisuuden harrastus oli
vireätä. Uudet kirjat pyrittiin ostamaan nopeasti, ne luettiin ja niistä keskustel-
tiin. Esimerkiksi Minna Canthin ja Juhani Ahon tuotantoa seurattiin tarkkaan.
Teatterin jätettyään Hilda Asp käänsi työnäänkin kirjallisuutta suomeksi. Suo-
menkielisiä lehtiä seurattiin tiiviisti, olihan 80-1uku kielitaistelun aikaa. Kaarlo
Vuori ei kuitenkaan ilmeisesti ollut kovin kiivas väittelijä. Eräässä kirjeessään
HildalIe hän kertoi kuunnelleensa ja antaneensa mennä asiat toisesta korvasta
ulos. Hän oli enemmän hiljainen huomioitsija ja iloinen leikinlaskija. Hän
muisti ystäviään kekseliäillä omatekoisilla postikorteilia ja kuvitti kirjeet piir-
roksilla.
Tampereella laulu- ja teatteriharrastukset olivat jo 1880-luvulla saavuttaneet
vankan jalansijan, mutta taiteilijan työtä pidettiin outona, eikä sitä osattu
arvostaa. Vielä seuraavan vuosikymmenen lopussa senaattori Leo Mechelin oli
sitä mieltä, ettei Tampere ollut oikea paikka taiteilijalle. Kaarlo Vuori oli itse
kuitenkin sitä mieltä, että siellä voi toki tehdä työtä ja myydä sitten työnsä
tulokset muualle.
Sisämaassa kasvaneena hän ei oikein muualle sopeutunut, vaan totesi myö-
hemminkin, että ”Kyllä se sisämaa sittenkin tuntuu omemmalta, siihen voi
paremmin sulautua.” Niinpä hän opiskelunsa päätyttyä palasi kotikaupunkiinsa
ja alkoi harjoittaa ammattiaan. Hän ei kuitenkaan pitänyt itseään vielä valmiina
taiteilijana, vaan katsoi tarvitsevansa lisäoppia ulkomailta. Tampere kiinnekoh-
tanaan hän sitten 90-luvulla opiskelikin useaan otteeseen Pariisissa ja Saksassa.

Artikkelin on kirjoittanut Filosofian maisteri Tuula Rantanen

Artikkelin kuvat ovat Kaarlo Vuoren luonnosvihosta v:lta 1888, 11 x18 cm .

Viitteet
1 Urbans, Runar, Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osakeyhtiö. Porvoo 1956, 34. Tehdas perustettiin 4. 3. 1861.
2 Jokinen, Helvi, Renkaita suvannon pinnassa = Tampere-seuran julkaisuja 11 (1947), 189.
3 Voinmaa, Väinö, Tampereen historia IH. Tampere 1932, 510.
4 Jokinen, mt., 143-146.
5 Helsingin suomalainen alkeisopisto 1871-1887. Hki 1921, 8; Rasila, Viljo, Tampereen historia
II. Tampere 1984, 628-654; Saarni, Nestori, Katsaus kansanopetuksen vaiheisiin Ruovedellä.
Tampere 1913, 62.
6 Helsingin yliopiston keskusarkisto. Keskushallinnon arkisto. Saapuneet asiakirjat. Ef. ylioppi-
laiden todistuksia.
7 Helsingin suomalainen alkeisopisto, mt., 34, 39.
8 Jokinen, mt., 190.
9 Keisarillinen Suomen Aleksanderin – Yliopisto. Ohjelma lukuvuodelle 1883-1884. Hfors 1883, 31.
10 Ks. viite no 6.
11 Keisarillinen Suomen Aleksanderin yliopisto. Luettelo syyslukukaudella 1883. Hki 1883, 49; Keisarillinen Suomen Aleksanderin – Yliopisto. Ohjelma lukuvuodelle 1883-1884, mt., 39.
12 Helsingin yliopiston arkisto. Ba 4. Fysisk mathematiska sektions matrikel 1873-86 no 453;
Keisarillinen Suomen Aleksanderin yliopisto. Ohjelma, mt., 15-19,25; Helsingin yliopiston
keskusarkisto. Osoiteluettelo Be 5. Tav. 783; Arkistolähteitä ovat täydentäneet kirjastonhoitaja
Sirkka Vuoren hallussa olevat asiakirjat, kuten opintokirja ja eräät opiskelutodistukset.
13 Tallgren, A. M., Suomen muinaismuistoyhdistyksen 50-vuotiskertomus. SMY A XXX (1920), 16-17,22,73,89.
14 Sama, 76.
15 Nervander, E., Berättelse afgifven tilI Finska Fornminnesföreningen öfver Dess tredje konsthistoriska expeditions arbeten sommaren 1885 under Juni och Juli månader. 206 S., 1 kuva!., liite 20 s. Käsikirjoitus. Museoviraston historian kuva-arkisto.
16 Piirroksia säilytetään Museoviraston kansatieteen kuva-arkistossa: no 205 FFf III exp., SMY III retki 1061:3.
17 Tallgren, mt., 77, 82.
18 Reitala, Aimo, Victor Westeho1m. Porvoo 1967, 35-41; Helsingin yliopiston piirustuslaitos 300 vuotta. Helsingin yliopisto. Juhlanäyttely yliopiston päärakennuksessa 5.5.-14.5.1978,1-5,9.
19 Redogörelse för Kejserliga Alexanders- Universitetet i Finland under läseåren 1884-1887. Hfors 1887, 68-70; Redogörelse för Kejserliga Alexanders-Universitetet i Finland under läseåren 1887-1890. Hfors 1890. 79-80.
20 Helsingin suomalainen alkeisopisto 1871-1887, rnt., 31,47; Helsingin yliopiston keskusarkisto. Osoiteluettelo Bc 5. Tav. 783.
21 Finska Konstföreningens Matrikel vid mötet den 25 Maj 1886. Hfors 1887, 4, 12.
22 Sama, 20; Finska Konstföreningens Matrikel vid mötet den 25 Maj 1887. Hfors 1888, 7;
Helsingin yliopiston piirustuslaitos 300 vuotta, mt., 5, 9.
23 Kuvataideakatemia. Matrikel för Finska Konstföreningens Ritskola. Helsingfors. Princip- skolan. No 540 Kaarlo Vuori 1886-, no 547 Karl Haltia 1885-, no 551 Pekka Halonen 1886-.
Antik skolan no 148 Kaarlo Vuori 1886-, no 147 Alexander Federley 1885-; Matrikel för
Finska Konstföreningens Ritskola i Helsingfors. No 233 Ida Vuori 1899-.
24 Föreningens för konstfliten i Finland skola. Matrikel 1880- 26/2 1890. No 338 Kaarlo Vuori.
25 Niiniluoto, Marja, Hilda & Elias. Hilda Aspin ja Elias Erkon kirjeenvaihtoa vuosilta 1884-88. Hki 1983, 74; Asp, Hanna, Minna Canth läheltä nähtynä. Hki 1948, 31.
26 von Essen, Werner, Suomen taideteollisuusyhdistys ja sen keskuskoulu 1870-1875-1925.
Muistokirjoitus. Hki 1925, 34-38, 43.
27 [Föreningens för konstfliten i Finland skola.] Journal h. 1884-1888.
28 Tallgren, A. M., Suomen Muinaismuistoyhdistyksen rekikunnat Aasiaan 1887 -1889. Ylipainos HAik 1919, 63-64, 68-70.
29 Sama, mt., 71-72, 75; Alt-Altaische Kunstdenkmäler. Briefe und Bildermaterial von J. R.
Aspelins Reisen in Sibirien und der Mongolei 1887-1889 herausgegeben von Hjalmar Appel-
gren-Kivalo. Hfors 1931,27,42.
30 Tietoja Kaarlo Vuoren maalauksista ja piirustuksista ovat keränneet kirjastonhoitaja Sirkka
Vuori ja FM Vappu Pispa.
31 Reitala, Aimo, mt., 165.
32 sama, rnt., 129. Academie Julianissa olivat opiskelleet monet suomalaiset, esim. keväällä 1888 Gallen-Kallela, Eero Järnefelt ja Viktor Westerholm. Koulu oli yksityinen vapaa taidekoulu.
33 Minna Canthin kirjeet. Toim. Helle Kannila. Vammala 1973, 161,208,563.
34 Helsingin Suomalainen Jatko-opisto 1881-1929. Hanna Asp kävi jatko-opistoa 1886-1889,
ylioppilas 1890, Anni Levander os. Canth 1884-1886, Elli Canth 1886- erosi 1887.
35 Helsingin yliopiston keskusarkisto. Keskushallinnon arkisto. Saapuneet asiakirjat. Ef. Ylioppilaiden todistuksia.
36 Kaarlo Vuori, s. 19. 8. 1863 Ruovesi, k. 22. 6. 1914 Iisalmi Vanh:t Gustaf Höllberg ja Hedvig Patala. Vuori tuli yo 1883. ’I’aideopinnot: yliopiston piirustussali (A. von Becker) 1885-1890, Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulu 1886-1889, kurssi käsityöläiskoulujen opettajien kouluttamiseksi 1886. Vuoren teoksia oli esillä ensi kerran 1891.
Ulkomaanmatkat: Pariisi 1890-91 ja 1892-93 (Acadernie Julien), sekä Berliini 1896. Hän sai
1890 Lindemarkin apurhan, kaksi kertaa 1891 Hovingin apurahan, 1892 valtion matka-apurahan, 1892 Dukaattikilpailussa toisen palkinnon, samassa kilpailussa ensimmäisen palkinnon 1897 ja STY:n ylimääräisen matka-apurahan 1896. STY:n Turun Piirustuskoulun johtajaopettaja 1898-1905. Piirustuksenopettaja Tampereella Roineen Käsityö- ja Taidekoulussa 1905-1912. Vuori maalasi henkilö- ja muotokuvia varsinkin lähimmästä ystävä- ja tuttavapiiristään. Hänen tuotantoonsa kuului myös laatukuvia.