Kaarlo Vuori tutkimusmatkalla Aasiassa

Tamperelaisopiskelija KAARLO VUORI prof. J. R. Aspelinin piirtäjänä AASIAAN SUUNTAUTUVALLA TUTKIMUSMATKALLA

viime vuosisadalla


aasia kuva 1 henkilöt0001

Kuva 1. opiskeluaikainen kuva Kaarlo Vuoresta Hanna ja Hilda Aspin kanssa.

Aasia kuva 2 kartta0001

Kuva 2. R. Aspelinin ja Kaarlo Vuoren matka alkoi 13.6.1888 Helsingistä. Junalla matkustettiin Pietarin ja Moskovan kautta Nishnij Novgorodiin (18.6.) ja sieltä jatkettiin matkaa laivalla Volga- ja Kamajokia pitkin Permiin. Permistä (21.6.) junalla Uralin yli Tjumeniin. Tjumenista (24.6.) matka jatkui laivalla aina Tomskiin. Tomskista Minusinskiin (vrt. toinen kartta) kuljettiin Sajaanin vuorten kautta hevosilla, ratsain ja lautoilla. Paluu Minusinskistä Tomskiin ja edelleen Tjumeniin (21.11.) tehtiin talviolosuhteissa rekikyydillä ja Tjumenista eteenpäin junalla ja laivalla samoja reittejä kuin oli tultukin. Helsingissä oltiin 31.10.

Yliopistossa opiskeleva tamperelainen Kaarlo Vuori sai vuonna 1888 tilaisuuden lähteä ensim- mäiselle ulkomaanmatkalleen, kun Muinaismuistoyhdistys haki piirtäjää toiselle ”Jenissein matkalle”. Ruovedellä syntynyt Kaarlo Vuori oli muuttanut Tampereelle kouluikäisenä 1870-luvulla. Koulunsa hän kävi Helsingissä ja jatkoi siellä ylioppilastutkinnon suorittamisen jälkeen opintojaan syksystä 1883 alkaen. Aluksi päämääränä oli lääkärin ura, mutta vähitellen taide-opinnot, jotka hän oli muun ohessa aloittanut jo aikaisessa vaiheessa, veivät miehen mennessään. Hyvänä suosituksena Aspelinin apulaiseksi oli osallistuminen Muinaismuistoyhdistyksen taidehistorialliseen retkeen Lounais-Suomessa kesällä 1885.

Jenissein tutkimusmatkat

Siperian tutkimus matka oli valtionarkeologi J. R. Aspelinille jo toinen, sillä kesällä 1887 hän oli ollut siellä Hjalmar Appelgren (-Kivalon) kanssa. Näiden tutkimusmatkojen tarkoituksena oli löytää suomalaisten alkukoti. Välittömän sysäyksen Jenissein matkoihin antoi pastori Johannes Granö, joka vuodesta 1885 oli ollut suomalaisten pappina Siperiassa. Hän oli nähnyt siellä, erikoisesti Sajanin vuorten länsirinteillä, pystykiviä, joissa oli kuvioita ja piirtokirjoituksia. Hän kirjoitti niistä kotimaahan ystävälleen Appelgrenille ja toivoi, että niitä tultaisiin tutkimaan. Varhaisin tieto näistä on jo 1700-luvulta karoliinilaissotavangin Ph. Strahlenbergin kertomuksissa. 1800-luvullaerikoisesti M.A. Castren oli kiinnostunut Uralin ja Altain vuoristoalueiden väestöstä ja kielestä, sillä siellä hän arveli olevan suomalaistenalkukodin. Aspelin uskoi Castrenin tutkimuksiin ja puolusti innokkaasti näiden tutkimusmatkojen tekemistä. Kaiken kaikkiaan Muinaismuistoyhdistys lähettikin Aspelinin johdolla kolme retkikuntaa noille alueille. Jenissein matkojen tarkoituksena oli alueella löytyvien hautojen tutkiminen, niiden ja hautakumpujen piirtäminen sekä ennen kaikkea kallioissa ja pystykivissä
olevien tekstien kopioiminen. Tutkijoita kiinnosti tekstien alkuperä. Milloin ne olivat syntyneet ja kenen toimesta? Aspelin otaksui niiden olevan vanhinta suomalaista kirjakieltä. Jotta tutkijoilla olisi paremmat mahdollisuudet selvittää kyseisiä kysymyksiä, oli tärkeätä kopioida tekstit tarkasti. Ennen matkoja Aspelin perehtyikin tarkoin skandinaavisiin riimukivien tekstien kalkkeeraus- ja kopiointimenetelmiin. Lisäksi hän tutki Siperian kirjokiviä koskevaa kirjallisuutta ja kuvamateriaalia. Ensimmäisellä matkalla oltiin pääasiassa Siperian puolella Minusinskin ympäristössä. Toinen matka suuntautui Sajaanin vuorten eteläpuolella olevaan Mongoliaan. Aspelinin tekemät matkakertomukset julkaistiin Uudessa Suomettaressa, mutta matkan vaiheisiin voi tutustua myös vähemmän virallisesti Kaarlo Vuoren matkapäiväkirjan merkintöjen ja luonnosvihkojen välityksellä. Matkapäiväkirja kulki mukavasti mukana, vaikka takin taskussa, sillä se oli kooltaan vain pienen muistivihon kokoinen. Alkuperäinen päiväkirja on kirjoitettu pikakirjoituksella, jota ystäväpiirissä, Aspin kompissa, oli ahkerasti harjoiteltu. Teksti on myöhemmin osittain julkaistukin Helvi Jokisen kirjassa Renkaita suvannon pinnassa (1947). Luonnosvihkoja on matkalta kaksi ja ne sisältävät parisen sataa piirrosta. Lisäksi Kaarlo Vuori teki muutaman vesivärityön Siperian maisemista.

Toinen Jenissein tutkimusmatka vuonna 1888

Prof. J. R. Aspelinin ja taiteilija Kaarlo Vuoren matka alkoi kesäkuun 13. päivänä 1888 Helsingistä. Pietarin komeus ja suuruus tekivät Kaarlo Vuoreen vaikutuksen. Kaupungissa yövyttiin ja seuraavana päivänä junamatka jatkui Moskovaan ja edel-
leen Nishnij Novgorodiin. Siellä siirryttiin laivaan ja matkanteko Volgaa pitkin alkoi 18. kesäkuuta. Laivalla matkustaminen oli hidasta, matkat kestivät päiväkausia. Ruokatauot ja iltaiset kävely hetket olivat päivän kohokohtia. Kaarlo Vuorella aika kului lisäksi piirroksia tehden. Ohi lipuvia maisemia katsellessa myös kotimaa tuli usein matkaajien mieleen. Kasanissa he jopa päättivät lähettää Tampereella pidettäville laulujuhlille sähkeen. Muutoinkin Vuori maisemia katsellessaan mielellään vertasi niitä kotikaupungin näkymiin, esimerkiksi Volgan korkeat rannat olivat hänestä melkein yhtä korkeat kuin ”korkeakallio” Aspinniemen lähellä. Uskomattomalta kaiken kaikkiaan Vuoresta tuntui, että hän nyt oli matkalla Volgalla, missä ei ikinä olisi voinut kuvitella olevansa, ”joten maailmassa mikään ei näytä olevan mahdotonta.” Permissä siirryttiin jälleen junaan ja neljän tunnin junamatkan jälkeen saavuttiin vaivihkaa Aasiaan. Tjumenista eteenpäin matka jatkui laivalla aina Tomskiin asti. Tomskista Minusinskiin matkaa tehtiin tarantassilla tai ratsain usein hyvinkin vaikeakulkuisessa maastossa joko aroilla tai vuorilla. Näillä alueilla yritettiin löytää jo tiedossa olevat kirjokivet ja mahdollisesti saada tietoa uusista.

aasia kuva 3 laivan kannella0001

Kuva 3. ”Toiset täällä makaavat, toiset syövät, toiset ovat vaan muuten.” (19.6.)

Matkustamisen ongelmista Siperiassa

Laivoilla matkustaminen oli hidasta, koska niillä ei useinkaan ollut kiinteitä aikatauluja ja lisäksi laivat usein hinasivat proomuja. Mutta Venäjän päävirroilla kaupankäynti oli vilkasta ja markkina-aikaan suurimmissa satamissa oli laivoja sadoittain. Rautatietä rakennettiin juuri näihin aikoihin Siperiaan ja paikoitellen se oli jo valmis. Junamatkat menivät ongelmitta, mutta tarantassi- ja ratsastusmatkat vaativat paljon järjestelyjä. Tarantassi oli mukavampi kuin valjakkokyyti, mutta se oli myös kalliimpi. Siinä oli tukipuiden päälle asetettu katettu ja sisustettu kuomullinen vaunu, jossa matkustettiin puolittain makaavassa asennossa yötä päivää ja matka joutui. Tomskista Aspelin sai ostetuksi edullisesti tällaisen tarantassin, joten ratsastuskokemukset jäivät myöhemmäksi. Mutta vuorilla matkaajat joutuivat ratsastamaan ja näihin matkoihin sisältyi
runsaasti vaaroja. Rosvojoukot ahdistelivat matkustajia varsin yleisesti. Lisäksi eri heimojen alueilla ei vieraisiin aina suhtauduttu suopeasti siitä huolimatta, että heillä oli suosituskirjeitä aina uusiin paikkoihin mennessään. Suosituskirjeet olivat virallisia matkakirjeitä tärkeämpiä kuljettaessa noilla alueilla. Niiden lisäksi matkaajilla piti olla runsaasti tavaraa, joilla asioita vietiin eteenpäin – rahalla eivät kaikki tilanteet olleet selvitettävissä.

Ob-joella ja Tomskissa

Tomskissa Aspelin ja Vuori majoittuivat Europa-hotellin yläkertaan ja Aspelin hankki kuvernöörin sijaiselta matkakirjeitä ja avoimia käskykirjeitä. Siellä Aspelin tapasi myös edellisellä matkalla tutuksi tulleen Tomskin Yliopiston kirjaston hoitajan, Kusnetsovin. Muut tuttavat olivat työmatkoilla, esim. vapaaherra Aminoff oli työmaallaan – parastaikaa tehtiin kanavaa Ob-joen ja Jenissein välille. Tomskista hankittiin myös Mongolian matkalle monivärisiä helmiä, korvarenkaita, ristejä, pitkiä silmäneuloja ja runsaasti pikkurahaa. Sillä aikaa kun Aspelin perehtyi museon muinaistieteellisiin kokoelmiin, työskenteli Kaarlo Vuori pari päivää museossa piirtäen.

Kaarlo Vuori kuvasi kirjeessään Hilda Aspille tunnelmia heinäkuun alussa seuraavaan tapaan.

” Kaikkihan ne tahtovat nähdä skitsiä. Jos hetkenkin vaan piirustan, niin jo taas tullaan pyytämään saada nähdä, vaikka tuosta pitkästä pyynnöstä en ymmärrä muuta kuin” album”: Muuten koitan saada kuvia Mongoliasta kansanvalistusseuran maantieteelliseen sarjaan. Aspelinin ehdotus sellainen olisi. Joku ehkä kirjoittais jutun, Krohnia hän arveli. Olkoon niin. Tomskiin parin päivän kuluttua tullaan ja siellä tehdään ostoksia. Sieltä jatketaan matkaa Altaille,jossa ne kauniit maisemat
pitäis olla, Sveitsin alppien vertaiset, saapas nähdä. Siellä ainakin käymme eräässä luostarissa, johon on neuvottu. Siellä käymme sitten Mongoliassa, jossa kenties on neljä hautaa ei useampaa tutkittavana, Minusinskissa olemme jonkun aikaa, museon kimpussa.”

Altailla ja Mongoliassa

Aasia kuva 4 kylä Altailla0001

Kuva 4. ”Kylä Altailla. Tässä kylässä se kova ukkonen kävi.”

Altaita kohti lähdettiin 9.7. Ensimmäisenä etappina Barnaul, jossa suomalainen Erik Laxman oli ollut pappina 1700-luvulla. Suomalaisia oli Siperiassa kulkenut jo pitkään ja erikoisesti autonomian aikana monen ura vei sinne, esimerkiksi viipurilainen Alexander Thesleff kartoitti Siperiaa Venäjän upseerina. Kulkua Altailla ja Mongoliassa, missä jo aikaisemmin useampi suoma-lainen tutkimusmatkailijakin, kuten Thesleff, Laxman ja Castren, olivat vaeltaneet, kuvaa Kaarlo Vuori seuraavaan tapaan:

17.7.

” Kuljettiin vaan niitä vuoriseutuja tarantassilla niin, että kolisi. Joen rannalla istuttiin ja siinä sain 3 skitsiäni. Illalla ajettiin auringon laskun aikaan jossakin laaksossa, jossa vasta oli kaunista. Jokunen talo sen hiljaisuudessa, sitten jyrkkä mäki. Tultiin kylään. Saimme yösijan jonkun talon lattialta. Kahden miehen sanottiin vartioivan meidän tarantassiamme. No, aamulla niitä ei näkynyt missään, eivätkä ne mitään palkkaakaan saaneet. Suuret ovat maisemat täällä. Korkeat
vuoret ovat lumen ja jäätikön peittämät.

TAMMERKOSKI 7/1990

18.7.

Aamulla 6 aikaan lähdettiin matkaan. Ilma on niin kaunis ja kedot kukkaiset. Heinää tehdään juuri ja se tuoksuu kotoiselta. Lehtikuusia on vähän, koivu on vallitsevana ja pensaskasveja. tuomia paljon ja sitten niitä siperialaisia palkopuita, joita meidänkin puutarhassamme Tampereella kasvaa. Tänään on 4 kyytimiestä, joista kaksi ratsain. Täällä riittää ihmisiä joka paikkaan ja hevosia on yllin kyllin.

Täällä ratsastavat kaikki, melkein kehtolapset pannaan hevosen selkään. Äiti ajaa kuin mies, tytär tai poika takanansa hevosen selässä. Täällä Tcharyschjoen rannalla minäkin ensi kerran ratsastin satulassa ja kävihän tuo. Piirustin sen kivenkin tuolta joenrannasta. …Täällä vuoristossa ovat yöt pimeät kuin meillä syyskuussa ja kastetta runsaasti maassa, mutta päivä on kuuma ja kaunis.

19.7.

Yöllä oli kylmää, kun ajettiin tarantassilla ja auringon noustessa puoli 5 saavuttiin Ondulaihin. Pilvet olivat aamulla tuossa aivan vieressä vuorten juurella, melkein maassa, – Yksi välimatka oltiin koiran kuonolaisten eli kalmukkien kyydittävänä. Ne olivat kiinalaisten näköisiä ja niillä on pieni palmikko niskassa ja silmät vähän vinossa ja puhuvat sitä Turkin sukuista kieltä. Tästä sanotaan olevan vielä Kiinan rajalle noin 450 virstaa ja sen matkan meidän nyt pitäisi ratsastaa. Kuinkahan käynee? Aspelin luulee, että voi ratsastaa 100 penikulmaa,jos ei ole kuormaa, mutta vain 50, jos on kuormaa ja huonoa tietä,ja niitä molempia meillä on. Kyllä näissä laaksokylissä voi olla hyvinkin hyvä asua niitten, jotka täällä ovat tottuneet asumaan ja olemaan. – Nyt on
suvesta juuri kaunein aika käsissä, Olisikohan tullut maalattua, jos olis ollut Tampereella? Täällä ei ainakaan ole tullu tehdyksi niin mitään; vain oltua ja se on huonoa työtä. – Täällä on päivällä polttavan kuuma ja yöllä peloittavan kylmä.

20.7.

.. .Ja jos täällä kaikki ihmiset niin vähällä ruualla elävät kuin mekin, niin ei tule elämä kalliiksi. Päivällä saamme pienen keitoksen, aamulla ja illalla teetä ja sen kanssa ehkä jonkun korpun, niin siinä kaikki.

Kun Altailla kuljetaan tarantassilla, niin siinä sitten saa ajaa jyrkkiä mäkiä ylös ja alas, välillä tasaisia tantereita ja välistä taasen joen poikki niin, että vesi ottaa tarantassin pohjiin, mutta ei juuri ja juuri tule sisään. Joskus täytyy muuttaa tavarat pois ja vetää veneellä ylitse ja mennä itse
mukana. Paljon enemmän täällä saisi tietää, jos osaisi kieltä, että saisi mennä ihmisiltä kysymään asioita, mutta kun ei yhtään osaa.

28.7.

Viime yönä satoi paljon ja melkein paleIin, vaikka turkit ja saali oli päälläni, pyyheliina päässäni ja päällystakki jaloissani. Mutta kummakos tuo, olihan telttakin aamulla, kun sitä ruvettiin kokoamaan, jäässä, että rapisi ja yksi lätäkkökin oli jäähileessä. Päivälläkin ratsastaessa tuli
niin kylmä tuuli ja sade, että piti ottaa päällystakki ja sadetakki päälleen.

31.7.

Ollaan Mongoliassa. Tähän näkyy lumivuoria. tuolla aroa äärettömiin aivan Mongolian sinisiin vuoriin saakka. – Äsken sitä ajettiin sen seitsemän joen ja kosken poikki ja ollaan nyt keskellä aroa. On syöty voileipää ja lihaa, mutta vettä ei meillä ole ja kuuma on niin, että kihisee. Makaan tässä sateenvarjon alla. Aspelin on tuossa telttakankaan alla piilossa. Nämä mongolialaiset ovat ihan alasti, vain jonkinlaiset uimahousut jalassa. – Illalla tultiin sen tietyn kauppiaan taloon. Siellä oli hyvä olla. Maattiin yksi yö ja oltiin saunassakin.

2.8.

Aamulla kello 5 nousin ylös. Täällä on paljon lämpimämpää kuin siellä kukkuloilla. – Tänään on ajettu 4,5 penikulmaa yhtämittaisesti, mutta kyllä se väsyttikin. Kun sitten sai teetä niin jo taasen jaksoi ajaa 3 virstaa tämän kallion luokse vihdoinkin.johon on pyritty jo 1 ,5 kuukautta.
Saa sitten nähdä, mitä täältä löytyy. – Istun tässä kallion lovessa, kun sataa, pyyheliina korvilla, koska hyttyset tahtovat syödä minut. Aspelin kiipee vaan vuorelle hakemaan sitä kiveä.

3.8.

Nythän on Maijan nimipäivä, ja minä nyt vasta maate pannessani sen hoksasin. No, kun olen koko päivän ollut piirustamassa sitä kiveä eli kallion seinää. Hevoseni karkasi ja karkasi vielä toisenkin kerran. Kun sitten illalla lähdettiin kotiin, en osannutkaan, kun oli niin pimeä, mutta hevonen osasi sitten vihdoinkin, vaikkei ollut kulkenut matkaa useammin kuin minäkään.

aasia kuva 5 Kaarlo Vuori0001

Kuva 5. Kaarlo Vuori (19.8.1863-22.6.1914)

4.8.

Olin aamupäivän piirtämässä, mutta mitäs siitä tuli, kun on niin vähän aikaa. Eivät malta edes antaa muutamaa päivää, vaikka tänne saakka on raijattu. Kohta lähdetään kauppias S:n kanssa. Hän tuli tänne jo aamulla ennen kuin lähdin piirtämään. Illalla lähdettiin sen kauppiaan kotiin. Matkaa oli 8 penikulmaa. Yöllä tuli niin pimeää ja sadetta, että täytyi paneutua makaamaan ihan märkänä keskelle aroa. Me kolme eurooppalaista. Makasimme 4 saakka ja koko ajan satoi. 10
ajoissa saavuttiin kauppiaan kotiin. Joimme kuumaa maitoa ja teetä ja sitten käytiin katsomassa niitä 4 kiveä, joissa oli kirjoitusta. Palattiin syömään ja minä menin uudestaan niitä piirtämään ja viivyin iltaan saakka.

6.8.

Olen koko päivän ollut piirtämässä niitä iankaikkisia hieroglyyjejä. Tein niistä 5 kuvaa. Huomenna siellä on vielä työtä. 13. päivänä meidän pitäisi lähteä täältä Minusinskiin. Tämä seutu on aivan tavallista aroa, mutta siinä kohoaa vuoria kuin kovettuneita laineita ja tässä vieressä kulkee Jenissein joki, jonka täällä ensi kerran näin. Jos siinä sitten sen enempää on nähtävää kuin muissakaan joissa. Maailma on joka paikassa samanlaista, elleivät ihmiset sitä muuta. Sojootit ne
palvelevat vaan niitä kiviää, joita olen piirtänyt. Päivälläkin eräs ukko kävi kumartamassa juuri sitä kiveä, jota piirsin, mutta kumartaahan se venäläinenkin kuviaan.

7.8.

Illalla ne kivet tulivat piirretyiksi ja ajoin kotiin yksin, kun olin jäänyt tekemään niitä perspektiivi kuviani.

…Aspelin kirjoittaa Suomettareen. Tässä S:n talossa vaan on asuttuja syöty. Kulli kemin kivipatsas piirrettiin eilen. Kivipaasi vaan, jossa ne peuratkin olivat …

Äsken tein muutamassa minuutissa yhden hyvin huonon väriharjoitelman arosta, joka on tässä vieressä. onhan näytteeksi siitä, miten sinisiä kallioita täällä on.

Matka Mongoliaan vuoriston läpi oli ollut hankala, mutta sieltä Minusinkiin toivottiin pääsevän helpommin, kun he pääsisivät ”yhdellä lautalla koko Altain läpi.” 15.8. tultiin lautalla 15 tuntia, pari päivää myöhemmin oli edessä koskenlasku,johon valmistuttiin huolellisesti. Vasta kolmisenkymmentä vuotta Jenisseitä oli laskettu lautalla ja se ei ollut vaaratonta.

aasia kuva 7 lautalla0001

Kuva 7. ”Tultiin lautalla 15 tuntia …”

17.8.

”Aamulla aikaisin kun tee oli juotu, ruvettiin sitomaan kaikki liikkuva tavara niin lujasti lauttaan kiinni nuorilla ja puilla kun voitiin ja sitten ihmiset tavaroiden päälle istumaan ja pitämään kiinni nuorista. Näin varustettuna odotettiin sitä suurta koskea. Ja se tuli: ei se niin pitkä ollutkaan, mutta hyppäsi siinä vesi aika tavalla, löi sinne ylös saakka, vaikkei minun puolellani,joten pääsimme aivan kuivina. Sitten tuli taas uusia koskia, jotka olivat lauhkeampia ja pitempiä. Sellainen oli sitten minun ensimmäinen koskenlaskuni. Sukkelaan tämä Jenissei virtaakin, sillä
niitä koskipaikkoja on ollut yhtä mittaa ja niissä saa vääntää sitä peräsintä hiki päässä. Ja sitten ne korkeat, korkeat vuoret pitkin matkaa joen varrella. Kuljimme hyvin sisässä vuorten lovessa.”

Seuraavana päivänä 18.8. vuoret loppuivat yhtä äkkiä ja oltiin tasaisella maalla, vaikka oltiin jo neljä päivää jokea pitkin matkustettu ei vieläkään oltu Minusinskissä. Altain vuoristoon on vain kaksi väylää ja tätä Jenissein lauttamatkaa pidettiin vaikuttavana. Kaarlo Vuori kuvaili Jenisseitä harmaanvihreäksi suhteellisen tasaisesti vuorten lävitse kulkevaksi joeksi. Vuoristossa he eivät nähneet lumivuoria, mutta ”pilvet olivat siinä miltei joen pinnalla, joten voin sanoa, että Jenissei
juoksee pilvistä Pohjoiseen Jäämereen ja minä olen siis laskenut lautalla jokea myöten pilvistä alas”.

Päivää myöhemmin saavuttiin Minusinskiin, joka oli keskeinen paikka näillä tutkimusretkillä. Siellä olivat myös monet muut suomalaiset poikenneet. Siellä vierailtiin apteekkarin ja museonhoitajan luona ja asuttiin kauppias Sofianoffin kodissa. Kaarlo Vuoren 25-vuotissyntymäpäivänä juotiin teetä ja syötiin hyvin, kotimaasta oli tullut postia – kaikki Suomettaret lähtöpäivästä lähtien.

Elokuussa Kaarlo Vuori sai Aspin Hildalta kirjeen Minusinskiin ja samana päivänä Kaarlo kirjoitti vastauksen. Kirjeessään hän kertoo suomalaisesta kylästä, joka on kaupungin läheisyydessä. Siperiassa oli tuohon aikaan suomalaisia siirtolaisia useammassakin kylässä ja lisäksi sinne karkoitettuja rikollisia. Granö oli suomalaisten pappina kolmatta vuotta ja edellisenä kesänä hän oli opiskelukaverinsa Appelgrenin ja Aspelinin kanssa ollut etsimässä muinaismuistoja.

aasia kuva 6 seinäpiirroksia0001

Kuva 6. Piirroksia Kisil-Kajan kallioissa Abakanin sivujoen Uibatin lähellä. (1.10.1988)
(Museovirasto)

Kaarlo Vuori tuntui kesän lähestyessä loppua kaipaavan jo kotimaahan ja erikoisesti Aspin niemelle ystävien pariin, uimaan Näsijärvelle ja soutelemaan. Aspin Hilda oli tuohon aikaan valtiopäiväkirjeenvaihtajana ja Kaarlo kehoittikin häntä lukemaan Suomettaresta tarkat kuvaukset, mutta hän tuntuu myös olevan hieman eri mieltä ihmisistä ja olosuhteista Aspelinin kanssa. ”Tataarin jurtassakin on usein melkein puhdasta ja hauskaakin. ”

Vielä heillä oli kuitenkin tarkoituksena ennen paluuta kotimaahan käydä uudelleen Mongoliassa ja sinne lähdettiin ajamaan tarantassilla, Yöllä matkatessa suuret salamat valaisivat tietä. Aikaa ei ollut hukattavissa, sillä viimeinen laiva lähtisi Tomskista syyskuun viimeisinä päivinä. Elokuun viimeisenä päivänä ratsastettiin Sajaanin vuorten yli isolla joukolla: ”kauppias (?) Martinoff, kaksi suomalaista, yksi virolainen, kaksi venäläistä, yksi kalmukki, yksi sojotti, yksi tattari ja vielä venäläinen metsästäjäkin.”

Maisemissa oli jo syksyn leima, koivut kellastuivat, tiet huononivat ja aamuisin maa oli jäässä ja valkoisena kuurasta. Päivisin kuljettiin lumisten vuorten ohi ja alkoi olla kylmä. Pahimmissa paikoissa oli pakko kävellä ja joskus suoteillä hevonen upposi mahaansa myöden. Siperiassa ei yleensäkään teitä liiemmin huollettu. Ajettiin jokien vanhoja uomia tai niiden sivuja pitkin ja vuodenajasta ja sateista riippuen tiet olivat erilaisessa kunnossa. Vuorilla jouduttiin välillä nousemaan jyrkkiä rinteitä ja kaikkialla ylittelemään jokia.

Syyskuun toisella viikolla Kaarlo Vuori piirsi kiviä ja Aspelin haastatteli edelleen ihmisiä, toivoen vielä uusia kiviä löytyvän. Syyskuun 9. päivänä he pääsivät paluumatkalle, ensin lautalla Soldanista, sitten Minusinskiin, josta ajetaan Orenburgiin. Harmillista kyllä hekin joutuivat sojottien ryöstämiksi. Heiltä vietiin ruuat, sadetakki, teepannu ja rahaa. Aspelinin tekemään korvausvaatimukseen Kiinan hallitukselle saatiin vastaus, että jos ei 30 vuoden kuluessa tavaroita palauteta omistajilleen, niin Kiinan valtio korvaa ne.

Matkalta paluu

aasia kuva 8 matkareitti0001

Kuva 8. Matkareitti tutkimusalueella Altain vuoristossa ja Sajaanin vuorilla. (Hj. Appelgren-Kivalo, Alt-altaische Kunstdenkmäler.)

Soldaniin saavuttiin pimeässäja seuraavana päivänä jälleen etsittiin sojoottien kiveä. Kiviä piirrettiin ja töiden loputtua (17.9.) alkaa lautan odotus. Lauttamiehet olivat yltyneet juopottelemaan ja vasta seitsemän päivän kuluttua suuri lautta saapui. Seitsemän päivää tultiin lautalla ja kerran sattui oikea vaaratilanne, kun lautta juuttui kiviin ja lautan ohjauskyky mel-
kein menetettiin. Vielä aivan viimeisessä koskessakin lautta juuttui pohjaan ja kalastajavene poimi matkaajat kyytiinsä. Minusinskissä oltiin syyskuun viimeisenä päivänä. Kaupungin ympäristössä Kaarlo Vuori jatkoi piirtämistä, mutta paluumatka alkoi toden teolla 2.10 ja Kaarlo Vuori huokaisi: ”Kun nyt kerrankin päästäisiin matkustamaan suoraan kotiin. Lokakuun kolmantena päivänä Vuori piirsi ”2 kiveä ja se Castrenin kivikin”.

Lokakuun ensimmäisellä viikolla tuli täysi talvi. Lunta oli paljon ja hyvä rekikeli. Tomskiin saavuttiin 11.10 ja kaupunki näytti paljon hauskemmalta kuin keväällä. Sieltä matka jatkui Perman ja Nishnij Novgorodin kautta Moskovaan ja edelleen Helsinkiin, jonne pitkään matkaan väsyneet kulkijat saapuivat viimeisenä päivänä lokakuuta aamulla kello yhdeksän ja ”se oli hauskaa”, kirjoitti Kaarlo Vuori.

Matkan merkityksestä

Matkan tieteelliset tulokset olivat hyviä. Kaiken kaikkiaan kopioitiin 22 kirjokiveä ja ostettiin yhdistyksen kokoelmiin 60 muinaisesinettä. Vaikka vielä seuraavana kesänäkin tehtiin kolmas Jenissein matka, niin ainoa julkaisu, joka näiltä matkoilta tehtiin oli Aspelinin vuoden 1889 Tukholmassa pidettyä orientalistikongressia varten julkaisema O. Donnerin toimittama teos: Inscriptions de I’lenissei recueillies et publiees par la Societe Finlandaise d’ Archeologie.

Tämä teos sisälsi 19 tekstisivua, typografisen tekstin 32 kirjoitukseen ja 8 fototypiaa kirjoituskalkkeerauksista. Myöhemmin näiden ja uusien löytöjen perusteella tanskalainen W. Thomsen ratkaisi tuntemattomien kirjoitusten salaisuuden. Tekstit ovat 600-800-luvuilta olevia turkkilaisia tekstejä, jotka kertovat Turkin kansan vaiheista. Vasta 30-luvulla ensimmäisellä
matkalla ollut Hjalmar Appelgren-Kivalo julkaisi matkan kuvamateriaalia ja Aspelinin matkakertomuksia saksankielisessä teoksessa: Alt-altaische Kunstdenkmäler.

Matkan jälkeen Kaarlo Vuori jatkoi taideopintojaan Helsingissä vielä parin vuoden aikana, mutta sitten hän muutti Tampereelle ja aloitti toimintansa täällä kaupungin ensimmäisenä taidekoulutuksen saaneena taiteilijana. •

Teksti: TUULA RANTANEN

Artikkelin piirrokset ovat Kaarlo Vuoren luonnosvihoista vuodelta 1888, 11 x 18 cm.

Lähteet:

1. R. Aspelin, Matkakirjeet Uudessa Suomettaressa v. 1888;

Kaarlo Vuori, matkapäiväkirja ja luonnoslehtiöt vuodelta 1888;

Johannes Granö, Kuusi vuotta Siperiassa (1893);

Hj. Appelgren-Kivalo, Alt-altaische Kunstdenkmäler (1931).

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s